Yksinäisyys

Kaipuu

Vaikka yleensä nautin omasta rauhasta, joskus sitä kaipaa joukon
hälinää, jotta saisi hetken olla kuulematta ajatuksiaan.

Kuu loisti yksin pilvien välissä erkaantuessaan maasta niin kuin minä
elämäni ihmisistä.

Yksinäinen joutsen lipui järven pintaa pitkin. Rannalla istuva, sitä
hiljaa seuraili.

Puhelin pirisi ensi kertaa viikkoihin katkaisten ajatuksen. Kuka ihme
minua kaipaa?

Jälleen yksi väittely puhelimessa äidin kanssa, siitä kuinka olen
muka eristäytynyt. Kuka tätä vääntöä muka aina jaksaisi?

Viikot vain vierivät ilman että näin juuri ketään. Ainut kontakti
muihin ihmisiin oli kaupan kassa, kun oli käytävä jääkaapin
tyhjentyessä.

Päivisin olen sosiaalinen niin kuin kaikki muutkin. Iltaisin vetäydyn
omaan maailmaani jossa voin levätä.